Dynamic Systems Development Method

DSDM (Dynamic Systems Development Method), taipuisa järjestelmän kehitysmenetelmä (TJKM), on liiketoiminnan tarpeisiin keskittyvä ohjelmistokehitysmenetelmä, jonka tavoitteena on mahdollistaa liiketoiminnan vastaaminen markkinoiden tarpeisiin välittömästi tarpeiden ilmaantuessa. ^[1] DSDM:llä luodaan projektiympäristö. Kun projektin toteuttamiselle on puitteet, DSDM pyrkii ohjaamaan projektin asetettuihin tavoitteisiin. ^[1]

DSDM luetaan yhdeksi ketteristä menetelmistä, ja sen tavoite on tuottaa järjestelmään liiketoiminnan kipeimmin tarvitsemat toiminnallisuudet nopeasti ylittämättä hankkeen aikataulua tai talousarviota. ^[2] DSDM on projektin ohjausrakenne, jonka menetelmät ovat niin yleisellä tasolla, että se soveltuu käytäväksi luonteeltaan erilaisissa organisaatioissa eri toimialoilla kooltaan vaihtelevissa projekteissa joko kansallisissa tai kansainvälisissä projekteissa.^[3] DSDM kohdistuu jokaiseen projektissa mukana olevaan henkilöön. Sitä voidaan käyttää sekä rakenteisessa (proseduraalisessa) että olioperustaisessa lähestymistavassa projektin kaikissa vaiheissa.^[4]

DSDM määrittelee projektin ohjauksen suorittamisen, määrittelyn, protoilun, aikalaatikoinnin, asetusten hallinnan, testauksen ja laadunvarmistuksen. Viitekehys määrittelee projektin jäsenten roolit ja vastuut, työryhmän kokoonpanon, toteutusympäristön, riskinhallinnan, ylläpidettävyyden toteuttamisen, uudelleenkäytettävyyden ja kaupalliset suhteet.^[5]

DSDM:n perusperiaatteita on neljä. Kehitys tapahtuu yhteisesti työskennellen (team effort), korkealla laadulla tarkoitetaan sekä tarkoitukseen sopivuutta että teknistä toimivuutta, suositaan osatoimituksia ja keskitytään kehittämään liiketoiminnan kannalta ensiarvoisia ohjelmistokomponentteja.^selvennä[2]

DSDM:n päävaiheet ovat toiminnallisuuden määrittelyn iteraatio, suunnittelun ja toteutuksen iteraatio ja käyttöönoton iteraatio. ^[6] Prosessin tärkeimmät ohjausrakenteet ovat aikalaatikot ja ominaisuuksien priorisointi VTaToU-luokittelua käyttäen.^[7] Projektin ohjauksen painopiste on toteuttajien yhteisöllisyydessä, vuorovaikutuksessa ja heidän osaamisessaan, ei itse prosessissa. ^[2]

Ketterät menetelmät painottavat toteuttajien ja käyttäjien välistä kommunikaatiota. DSDM-ryhmän koko on pienimmillään kaksi henkilöä. Suurin DSDM-ryhmänmatriisin suositeltava koko on kuusi henkilöä kuudessa ryhmässä.^[8]

Projektin kehitystyön kaksi ensimmäistä vaihetta ovat samanaikaiset toteutettavuuden arviointi ja liiketoiminnan määrittely. Iteraatiovaiheen vaiheita ensimmäinen vaihe on toiminnallisen mallinnuksen iteraatio (TOMI). Iteraatiovaiheen muita vaiheita ovat suunnittelun ja toteutuksen iteraatio (SUTI) sekä käyttöönoton iteraatio (KAI). Lisäksi projektiin kuuluvat vaiheina projektin käynnistäminen ja päättäminen. Nämä vaiheet eivät sisällä iteraatioita.^[1]

DSDM ottaa huomioon ihmisresurssin luonteen ja projektien monimuotoisuuden. Sitä käytettäessä loppukäyttäjät ottavat järjestelmän todennäköisesti vastaan helpommin, vääränlaisen järjestelmän toteutuksen todennäköisyys vähenee ja järjestelmä vastaa todennäköisesti liiketoiminnan asettamia vaatimuksia.^lähde? Lisäksi käyttäjät ovat paremmin koulutettuja ja järjestelmän käyttöönotto sujuu vaivattomasti.^lähde? DSDM ei ratkaise kaikkia projekteissa esiin tulevia ongelmia, mutta se helpottaa huomattavasti järjestelmän kehitystyötä.^[9]

1. ↑ ^{a b c} Stapleton, s. 16 - 17
2. ↑ ^{a b c} Stapleton, s. xx
3. ↑ Stapleton, s. xx, 12 ja 15
4. ↑ Stapleton, s. xx - xxi
5. ↑ Stapleton, s. xxi
6. ↑ Stapleton, s. 3
7. ↑ Stapleton, s. 33 ja 43 - 44
8. ↑ Stapleton, s. xix, 13 ja 15
9. ↑ Stapleton, s. xx, xxiv ja xxv